Eläkeleikkejä (1.2.2017)

Työskennellessäni työurani alkuaikoina valtion virastoissa, iltapäiväkahvien suosituin ohjelmanumero oli Kuinka monta päivää eläkkeeseen? -leikki. Tähän leikkiin osallistuivat innokkaasti lähes kaikki vähänkin yli 50-vuotiaat. Suurimmat jokapäiväiset haaveet ja tavoitteet eivät siis liittyneet työn tekemiseen ja työssä onnistumiseen, vaan eläkeaamukamman piikkien laskemiseen. Kaksikymppisen kirkasotsaisuudella katselin leikkiä järkyttyneenä – tuollainenko minustakin tulee parinkymmenen vuoden päästä?

Kun suomalainen jää eläkkeelle, hän on keskimäärin 61-vuotias. Eläkeikää on viime vuosina nostettu ja sitä tullaan vielä reippaasti nostamaan. Kun minä pääsen sinne asti, eläkeikä on vähintäänkin 70. Mutta juuri nyt meiltä jää työelämästä sivuun verrattain nuoria ja työkelpoisia ihmisiä. En ota kantaa siihen, pitäisikö heidän jaksaa ja jatkaa vielä samoilla tehoilla kuin kaikki edeltävät 40 vuotta. Mutta aivan valtavan resurssin me joka tapauksessa päästämme valumaan hukkaan.

Eläke on jotain sellaista, mikä ansaitaan. Se on palkinto ahkeruudesta ja osallisuudesta. Se on niin hyvä palkinto, että sen saavat kaikki tavalla tai toisella. Jokaiselle meille on turvattu ehtoopäiville elanto, lämmin tupa ja oikeus olla jouten. Ja mitä me tiedämme saavutetuista etuuksista? Niistä ei luovuta ikinä, sillä ne on kerran ansaittu. Kun eläkkeellä päästään, niin sitten siellä myös ollaan. Siis ihan vaan eläkkeellä, tehden asioita joita eläkkeellä kuuluu oletettavasti tehdä. Tai sitten ollaan tekemättä yhtään mitään.

Meillä jää siis paljon osaavia, kykeneviä ja toivottavasti myös halukkaita ja innokkaita ihmisiä sivuun työelämästä. Miettikää mikä taitomäärä ja kokemus, mikä valtava resurssi! Pahimmillaan nämä kykenevät ja innokkaat passivoituvat ja masentuvat, sillä elämästä loppuu sisältö ja merkitys.

Miten me voisimme kanavoida ja valjastaa tämän sen sijaan, että me annamme sen unohtua ja valua hukkaan? Sillä me, tämä yhteiskunta, tarvitsee yhä enemmän vapaaehtoisia käsiä ja jalkoja, päitä ja sylejä. Kävin viime keväänä tutustumassa södertäljeläiseen Rotaryklubiin. Siellä eläkkeellä olevat rotarit antoivat joka viikko muutaman tunnin omaa aikaansa ja osaamistansa kouluille ja vanhuksille. He kävivät tutoroimassa kemiaa ja matematiikkaa, he kävivät lukemassa maahanmuuttajalapsille satukirjoja. He jakoivat omaa osaamistansa toisten hyväksi.

Ihminen saa jäädä eläkkeelle, osaaminen jatkakoon uraansa. Aivan ensimmäiseksi tarvitaan uusia innovatiivisia leikkejä työpaikkojen kahvipöytiin. Viime päivien uutisannista pölmistyneenä ja suoranaisena paradoksina ehdotan Kuinka monta päivää Trumpin eläkkeeseen? -leikkiä.

 

Hämeen Kesäyliopisto 1/2017

Hämeen Kesäyliopisto on tuottanut koulutusesitteensä jo parin vuoden ajan Mainossatamassa ja hommat ne vaan jatkuu on yhteistyö pelaa asiakkaan kanssa. Tavoitteena onkin meillä aina pitkäaikaiset asiakkuudet joiden kautta ja aikana asiakkaan brändiä saadaan vahvistettua.

Ilme Kreiseille Rekryille!

Kreisit Rekryt tapahtumassa työnantajat ja työntekijät kohtaavat. Erityisesti nuorille suunnattu tapahtuma pidetään jälleen Keravalla La 11.3.2017. Mainossatama toteutti tapahtuman ilmeen ja Kreisit Rekryt tunnuksen suunnittelun.
[Design by Lahtinen]

 

Nowaste Oy LOGO

Nowaste Oy on vuonna 2006 perustettu kierrätysperiaatteella toimiva yhtiö. Mainossatama uudisti Nowasten logon kuvaamaan paremmin toimintaa ja yrityksen arvoja.
[Design by Sulonen]

 

Made for Taittinger!

Ravintola Vispilän samppanja lahjakortilla on hyvä muistaa ystävää.
[Design by Sulonen]

 

Kattava Kumppani 2/2016

Tuotimme jälleen kätevästi ja asiakkaalle helpolla tavalla asiakaslehden Lounaismaan Osuuspankille. Rakenne, toimitus, valokuvaus ja taitto kaikki samasta paikasta.
[Toimitus by Talikainen, Taitto by Kemppainen, Valokuvaus by Lahtinen & Tulander]

 

Elämää vai trivialpursuitia? (9.11.2016)

Miksi minun pitää opetella tällaista? Mitä minä teen tällaisella tiedolla? Mihin minä tätä ikinä tarvitsen? Muistan esittäneeni koko 13-vuotiaan voimistuvan egon uhmalla kysymykset ainakin biologian, kemian, fysiikan, matematiikan ja maantiedon opettajille. Voin opetella kyllä atomin osat, solun rakenteen ja yrittää opetella kolmannen asteen yhtälön kaavan.

Se oli tietenkin murrosikäisen uhmaa, mutta jotain totuutta kysymyksien taustalla taisi olla. Vaikka olen laajan yleissivistyksen vankka kannattaja ja uskon, että maailman näkeminen mahdollisimman monelta kantilta tuo ymmärrystä ja perspektiiviä, olen joutunut esittämään samoja uhmakkaita kysymyksiä uudelleen seuratessani tyttärieni koulunkäyntiä ja erityisesti kokeisiin lukemista. Miksi ihmeessä meidän opetuksemme perustuu edelleen yksityiskohtaiseen nippelitietoon? Missä ovat laajat kokonaisuudet, jäsentäminen, yhdistäminen, syy ja seuraus? Missä pohdinta, missä ajattelu?

Tieto on tänä päivänä kasvanut kiinni käteemme. Sen takia ei tarvita kalliita tietokirjasarjoja, eikä sen takia tarvitse tehdä matkaa lähimpään kirjastoon. Voin heti ja missä vain tarkistaa kuka oli Rooman toinen keisari ja minä armon vuonna Napoleon hyökkäsi Venäjälle. Siis jos minä tarvitsen sitä tietoa. En nyt vain ihan heti keksi, missä niitä tarvitsisin. Ehkä jouluaterian jälkeen pelattavassa perinteisessä Trivial Pursuit -pelissä tai jos aion hakea Haluatko miljonääriksi -kilpailuun. Ehkä ja jos.

Kun minä olin se näppylänaamainen viisastelija, koulukirjan ainoat kilpailijat olivat kaverit, romaani ja iltakuuden ja -kahdeksan väliin sijoittuvat mainostelevision ohjelmat. Nyt koululaisia on onnistuttava motivoimaan opiskeluun virtuaalielämäpelien, Netflix-sarjojen, Youtube-videoiden ja Whats App -ryhmien keskeltä. Onnistuuko se markka-aikaisella historian oppikirjalla? Onnistuuko se perinteisellä pänttää ja päde -metodilla?

Olen enemmän kuin kerran yrittänyt luoda kokonaisuuksia ja tiivistää oppikirjojen asioita lapsille, jotka puistelevat epätoivoisesti päätään. Kerran laskin, että yhdessä aukeaman kappaleessa oli 18 vierasperäistä nimeä ja 15 vuosilukua. Ainuttakaan punaista lankaa en löytänyt. Odotan uudelta opetussuunnitelmalta paljon. Odotan, että lapset oppivat asioita oikeasti elämää varten, ei Trivial Pursuit -peliä varten. Odotan, että heistä tulee ajattelevia ja laajakatseisia kansalaisia ja osallistujia, ei turhan ärsyttäviä besserwisser-knoppailijoita. Senkin uhalla, että joudumme kilpailemaan suvun Trivial Pursuit -mestaruuden tittelistä isäni kanssa kahdestaan maailman loppuun saakka.

 

Hushållska Look!

Olemme tuottaneet värikkäitä ja herkullisia ilmoituksia Hushållskalle.
[Design by Sulonen]