Forssan kaupungin tiedotuslehti 1/2017

Forssan kaupungin tiedotuslehti ilmestyi juuri. Kaupunki jakaa tietoa asukkailleen kaksi kertaa vuodessa ilmestyvällä tiedotuslehdellään. Kesän numero on omistettu asumiselle ja matkailulle.

 

 

KEUKE 1/2017

KEUKEn asiakaslehti on valmistunut ja painostakin jo ehtinyt jakoon, jälleen tuli kattava ja mielenkiintoinen paketti yrittäjille.
[Toimitus, Talikainen. Valokuvaus, Lahtinen. Taitto, Kemppainen]

 

Kattava Kumppani 2/2016

Tuotimme jälleen kätevästi ja asiakkaalle helpolla tavalla asiakaslehden Lounaismaan Osuuspankille. Rakenne, toimitus, valokuvaus ja taitto kaikki samasta paikasta.
[Toimitus by Talikainen, Taitto by Kemppainen, Valokuvaus by Lahtinen & Tulander]

 

[facebook_like_button]

Elämää vai trivialpursuitia? (9.11.2016)

Miksi minun pitää opetella tällaista? Mitä minä teen tällaisella tiedolla? Mihin minä tätä ikinä tarvitsen? Muistan esittäneeni koko 13-vuotiaan voimistuvan egon uhmalla kysymykset ainakin biologian, kemian, fysiikan, matematiikan ja maantiedon opettajille. Voin opetella kyllä atomin osat, solun rakenteen ja yrittää opetella kolmannen asteen yhtälön kaavan.

Se oli tietenkin murrosikäisen uhmaa, mutta jotain totuutta kysymyksien taustalla taisi olla. Vaikka olen laajan yleissivistyksen vankka kannattaja ja uskon, että maailman näkeminen mahdollisimman monelta kantilta tuo ymmärrystä ja perspektiiviä, olen joutunut esittämään samoja uhmakkaita kysymyksiä uudelleen seuratessani tyttärieni koulunkäyntiä ja erityisesti kokeisiin lukemista. Miksi ihmeessä meidän opetuksemme perustuu edelleen yksityiskohtaiseen nippelitietoon? Missä ovat laajat kokonaisuudet, jäsentäminen, yhdistäminen, syy ja seuraus? Missä pohdinta, missä ajattelu?

Tieto on tänä päivänä kasvanut kiinni käteemme. Sen takia ei tarvita kalliita tietokirjasarjoja, eikä sen takia tarvitse tehdä matkaa lähimpään kirjastoon. Voin heti ja missä vain tarkistaa kuka oli Rooman toinen keisari ja minä armon vuonna Napoleon hyökkäsi Venäjälle. Siis jos minä tarvitsen sitä tietoa. En nyt vain ihan heti keksi, missä niitä tarvitsisin. Ehkä jouluaterian jälkeen pelattavassa perinteisessä Trivial Pursuit -pelissä tai jos aion hakea Haluatko miljonääriksi -kilpailuun. Ehkä ja jos.

Kun minä olin se näppylänaamainen viisastelija, koulukirjan ainoat kilpailijat olivat kaverit, romaani ja iltakuuden ja -kahdeksan väliin sijoittuvat mainostelevision ohjelmat. Nyt koululaisia on onnistuttava motivoimaan opiskeluun virtuaalielämäpelien, Netflix-sarjojen, Youtube-videoiden ja Whats App -ryhmien keskeltä. Onnistuuko se markka-aikaisella historian oppikirjalla? Onnistuuko se perinteisellä pänttää ja päde -metodilla?

Olen enemmän kuin kerran yrittänyt luoda kokonaisuuksia ja tiivistää oppikirjojen asioita lapsille, jotka puistelevat epätoivoisesti päätään. Kerran laskin, että yhdessä aukeaman kappaleessa oli 18 vierasperäistä nimeä ja 15 vuosilukua. Ainuttakaan punaista lankaa en löytänyt. Odotan uudelta opetussuunnitelmalta paljon. Odotan, että lapset oppivat asioita oikeasti elämää varten, ei Trivial Pursuit -peliä varten. Odotan, että heistä tulee ajattelevia ja laajakatseisia kansalaisia ja osallistujia, ei turhan ärsyttäviä besserwisser-knoppailijoita. Senkin uhalla, että joudumme kilpailemaan suvun Trivial Pursuit -mestaruuden tittelistä isäni kanssa kahdestaan maailman loppuun saakka.

 

[facebook_like_button]

RenoNorden Henkilöstölehti!

Toteutimme RenoNorden yhtiölle henkilöstölehden tutulla ”avaimet käteen” konseptillamme.
[Taitto by Kemppainen, Toimitus by Talikainen & Hento]

 

[facebook_like_button]

Safarille!

Lopen Enduro tarjoaa paketteja niin yrityksien vauhtipäiviin kuin naisten omiin erikoispäiviin. Toteutimme kokonaisuuden jossa on oma pakettinsa eri tilanteisiin ja tilaisuuksiin.
[Layout by Lahtinen]

 

[facebook_like_button]

Mitä jos (14.9.2016)

Mitä jos se olisi ollut sinun lapsesi? Keskustelussa lausutut sanat jäivät leijumaan ilmaan. Kysymys askarrutti, mutta varmasti eri tavalla, mitä kysyjä tarkoitti. Kysymys herätti kyllä tunteita – pelkoa ja epäuskoa, mutta mihin ja millä tavalla?

Olimme keskustelleet muutamien viikkojen takaisesta ikävästä tapahtumasta, nuoren pojan pahoinpitelystä. Siitä samasta, joka nostatti osassa yhteisöämme valtavan vihan kokonaista ihmisryhmää kohtaan. Minusta kyseinen tapahtuma ei antanut aihetta suuremmalle pelolle. Se oli inhottava ja kauhea tapahtuma, mutta ei sellainen, joka muuttaisi tapaani ajatella ja käyttäytyä. En ajatellut, että tämän tapahtuman takia minun pitäisi nostaa nyrkkini ilmaan ja huutaa järjettömyyksiä. Ja juuri siksi minulle sanottiin nuo sanat, juuri siksi minulta kysyttiin mitä jos se olisi ollut sinun lapsesi.

Mitä jos se olisi ollut minun lapseni? Olisin surullinen ja pettynyt. Olisin varmasti myös vihainen. Niin minä vastasin, sillä tietenkin olisin kaikkea tuota, jos joku pahoinpitelisi minun lapseni. En ikimaailmassa toivoisi, että lapseni joutuisivat pahoinpidellyksi tai että heillä olisi edes uhka tulla pahoinpidellyksi. Ikimaailmassa en toivo sitä myöskään kenellekään toiselle. Väkivalta on aina väärin, oli sen kohteena kuka tahansa. Niin että mitä sitten, jos samassa tilanteessa olisi oma lapseni? Tekisikö se tapahtumasta pahemman, tuomittavamman siksi, että kohteena on oma lapseni? Tekeekö se tapahtumasta pahemman, että toisena osapuolena on maahanmuuttaja?  Olisiko minulla siinä tapauksessa oikeus kohdistaa vihani kokonaiseen ihmisryhmään, myös syyttömiin?

Kysymys on mielestäni itsekäs ja populistinen. Se on itsekäs, koska se antaa ymmärtää, että vasta silloin pitäisi havahtua, tuntea ja tuomita, kun maahan virtaava veri on sinun? Kysymys on populistinen, sillä se ohjaa ajattelemaan kapeasti, se valjastaa inhimilliset tunteet tyhmyyden soturiksi. Mutta ennen kaikkea kysymys oli väärä. Mitä, jos pahoinpidelty olisi ollut maahanmuuttaja? Olisiko silloin minulta kysytty, että mitä jos se olisi ollut sinun lapsesi? Olisiko kysyjä välittänyt edes tämän yhden kysymyksen verran?

On minun vuoroni kysyä mitä jos? Mitä jos meillä riittäisi rakkautta enemmän kaikille? Mitä jos meillä kaikilla olisi niin iso sydän, että kenenkään ei tarvitsisi pahoinpidellä ketään? Mitä jos kenenkään ei tarvitsisi etsiä omalle pahalle ololleen syyllistä? Mitä jos minun lapseni saisivat kasvaa solidaarisessa ympäristössä, osana suurta ja rikasta yhteisöä? Kutsu minua naiiviksi, laita päähäni kukkahattu ja heiluta nenäni edessä ruusunpunaisia laseja, mutta kysyn silti julkeasti mitä jos? Mitä jos sinun lapsesi, minun lapseni, meidän kaikkien lapset ja kaikki me vain tulisimme toimeen? Mitä jos.

 

[facebook_like_button]