Life on the Run on ilmestynyt E-kirjana!

Juoksuvalmentaja Jyri Manninen on kirjoittanut mahtavan E-kirjan juoksemisesta. Tämän visuaalisestikin upean kirjan avulla pääsee turvallisesti uuden harrastuksen alkuun tai pystyy tulemaan entistä paremmaksi juoksijaksi ja nauttimaan aivan uudella tavalla sen tuomasta ilosta. Mainossatama on mukana tekemässä kirjan viestintää.

 

Lehdistötiedote 30.10.2016
Elämästä voi nauttia myös juosten

LIFE ON THE RUN OPASTAA JUOKSUN UUSILLE POLUILLE
>> Life on the Run E-kirja

Saharan autiomaan syvänmustan tähtitaivaan alla mies pissaa hiekkaan. Tähtitaivas ja aavikon tuoksut vievät hänet aikaan, jolloin hän oli 8-vuotias pieni poika Australian erämaassa. Poika, jonka silmät loistavat elämänilosta kilpaa tähtien kanssa. Muisto täyttää miehen elämänriemulla ja hän päättää kirjoittaa pissallaan hiekkaan oman nimensä, aivan kuten hänellä oli tapana pikkupoikana tehdä. Ja vaikka i-pisteen kohdalla hän onnistuu kastelemaan itsensä, ilo miehen sisällä kasvaa entisestään. Sillä hetkellä hän voi nauttia elämän yksinkertaisista iloista, hän uskaltaa unelmoida, että kaikki on mahdollista.

Mies on suomalais-australialainen juoksuvalmentaja Jyri Manninen. On vuosi 2012 ja hän on Saharan autiomaassa valmistautumassa maailman kovimmaksi juoksutapahtumaksi sanottuun Marathon des Sablesiin. Takana on tuhansia juostuja kilometrejä, pelkoa ja epäuskoa. Mutta sysimustan tähtitaivaan alla koettu hetki vie kaiken jännityksen pois ja hän ymmärtää, että hän on päässyt aavikolle asti ja hän on nyt valmis juoksemaan kuudessa päivässä yli 250 kilometriä polttavalla hiekalla.

Tapahtuma on yksi pieni yksityiskohta Mannisen elämässä, mutta siitä lähtien se on kantanut jokaiselle juoksulenkille. Ja juuri sen tunteen vuoksi hän juoksee – tunteakseen yksinkertaisen, puhtaan ilon ja riemun. Hän uskoo, että kun elää juosten, avautuu mahdollisuus tutustua maailmaan uusin silmin ja hymyssä suin. Ja siksi hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan, opastaakseen uudet harrastajat turvallisesti ja ilon kautta juoksun pariin.

ÄLÄ JUOKSE TRENDIEN PERÄSSÄ, JUOKSE KOSKA SE SAA SINUT VOIMAAN HYVIN

Ihminen on luotu juoksemaan. Sen näkee pienestä lapsesta, joka saa valtavaa riemua juostessaan ympäri taloa. Jossain vaiheessa ihminen lopettaa juoksemisen tai päättää olla juoksematta. Ja kun hän aloittaa juoksemisen uudelleen, hän tekee luultavasti kaikki mahdolliset virheet, jotka lannistavat ja tekevät kokemuksesta epämiellyttävän.

– Kun ihminen päättää jotain, kuten lähteä juoksemaan, hänet täyttää valtava draivi. Hän lähtee juoksemaan liian kovaa ja liian pitkälle. Päätös syntyy päässä, mutta keho ei pysykään mukana. Ensin täytyy opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja tutustumaan erilaisiin tuntemuksiin, Jyri Manninen sanoo.

– Pahimmillaan epäonnistumisen pelko saa ihmisen puskemaan eteenpäin kivun läpi, josta voi olla todella pahat seuraukset. Hyvä valmentaja osaa toimia jarruna ja siitä on myös kirjoittamassani kirjassa kyse.

Jyri Mannisen kirjoittama Life on the Run on ilmestynyt e-kirjana englanniksi ja suomeksi. Se on henkilökohtainen opas jokaiselle, joka haluaa kehittyä paremmaksi ja onnellisemmaksi juoksijaksi, turvallisesti.

– Nyt esimerkiksi on vallalla polkujuoksuvillitys, joka näkyy lukuisina uusina tapahtumina. Polkujuoksu on antoisaa, mutta erittäin vaativaa. Ihmiset rikkovat paikkojaan, kun eivät ole fyysisesti valmiita pitkiin polkujuoksuihin.

ERILAINEN JUOKSUKIRJA

Ennen kirjan kirjoittamista, Jyri Manninen käytti lukuisia tunteja pohtimalla valmentajaystäviensä kanssa, mitä kaikkea uuden harrastajan tulee tietää juoksemisesta, kertomatta liikaa ja liian monimutkaisesti. Juoksun turvallisuus ja ilo ovat molemmat yhtä tärkeitä asioita – haasteena olikin kertoa asiat selkeästi ja yksinkertaisesti, mutta samalla inspiroivasti.  Life on the Run on onnistunut kirja molemmista näkökulmista.

Life on the Run on rakennettu pedagogisesti niin, että jokainen kirjan kappale on viikon ohjelma. Kuuden viikon jälkeen kirja on käyty läpi ja uusi harrastaja on päässyt liikkeelle juoksussa. Tätä seuraa kuusi viikkoa kestävä viiden kilometrin juoksuohjelma, joka perustuu juuri siihen, mitä edellisten kuuden viikon aikana on opittu. Kokonaisuudessaan Life on the Run on 12 viikon johdatus tietoon ja käytäntöön.

– Yksi ja sama juoksuohjelma ei sovi kaikille. Life on the Run opettaa huomioimaan omat rajat ja kuuntelemaan kehoa. Siksi kirja sopii hyvin myös ylipainoisille, jotka aloittavat juoksun osana elämänmuutosta tai painonpudotusta.

KUKA ON JYRI MANNINEN?

Jyri Manninen (s. 1966) on suomalais-australialainen juoksu- ja triathlon valmentaja, joka on työskennellyt useissa maissa ympäri maailman. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Manninen on fysioterapeutti. Vuonna 1995 hän valmistui Jyväskylän yliopistosta liikunta- ja terveystieteen maisteriksi, jonka jälkeen liikuntafysiologian ja valmennuksen opinnot jatkuivat Yhdysvalloissa Oregon State -yliopistossa.

Jyri Manninen on toiminut mm. lehtorina yliopiston liikunta- ja valmennusoppilaitoksella Uudessa Seelannissa ja Suomessa personal trainereita kouluttavan yrityksen koulutuspäällikkönä.

Kuntourheilijana Manninen on kilpaillut kestävyysurheilussa yhteensä yli 50 triathlonmatkalla, maratoneilla ja ultrajuoksukilpailuissa.

Life on the Run -sivusto: http://lifeonthe.run
Jyrin ammattiprofiili: www.linkedin.com/in/kajura ja valmennussivusto: http://kajura.com

[facebook_like_button]

Juoksemisen juju (17.8.2016)

Mihin sinä treenaat? Mikä on seuraava tavoite? Olen kuullut nämä kysymykset tänä kesänä useasti. Kysymykset ovat täysin oikeutettuja ja ymmärrettäviä, olenhan postannut sosiaalisen median täyteen urheiluaiheisia kuvia. Lomasta suurimman osan kulutin pyörän selässä tai metsäpoluilla. Väistämättäkin toiselle tulee mieleen, että jotain tuolla on mielessä. Eihän kukaan nyt muuten vaan huhki hiki päässä.

Elämässä on hyvä olla tavoitteita. Myös urheilussa on hyvä olla tavoitteita. Minä löysin juoksun uudelleen pitkän tauon jälkeen, kun päätin, että nyt on aika juosta elämäni ensimmäinen maraton. Ja kuinka mahtava fiilis olikaan, kun 42 kilometrin jälkeen ylitin maaliviivan ja ymmärsin saavuttaneeni tavoitteeni. Sitä on vaikea sanoin kuvata. Sitten tuli seuraava maraton ja seuraava maraton, kunnes tuli tunne, että eihän tässä ole oikeastaan mitään järkeä. Mitä järkeä on juosta tylsällä asfaltilla 42 kilometriä – siis 42 melko tuskaista kilometriä?  Näillä kilometreillä hyväksyy mieluusti rajallisuutensa ja ymmärtää, että uusia aikaennätyksiä on turha lähteä hakemaan. Missä siis on tavoite? Missä onnistuminen?

Siksi olen tänä kesänä sännännyt metsäpoluille juoksemaan aina kuin se on ollut mahdollista. Sen sijaan, että juoksisin osallistuakseni kilpailuun ja suorittaakseni jotain, juoksen, koska minulle tulee siitä hyvä olo. Etsin mielelläni uusia polkuja ja uusia reittejä. Nautin luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja rauhasta. Nautin jokaisesta mutkasta, noususta ja laskusta. Hämmästyn jokaisella kerralla, miten tunnelma ja ympäristö reitin varrella vaihtuvat lukemattomia kertoja: satumetsästä rämeikköön, kalliosta suohon, harjulta tasamaalle.

Olen oppinut nauttimaan juoksemisesta uudella tavalla. Juoksuohjelmien noudattaminen ja tavoitteellinen treenaaminen oli toki sekin palkitsevaa, nyt kuitenkin saan tyydytystä siitä, mitä juokseminen kokonaisena tapahtumana minulle antaa. Se ei ole suoritus vaan kokemus. Mutta hurmoksellakin on olettavasti hintansa. Poluilla vietetyt tunnit ovat tehneet minusta hitaan. Eli kun syksy koittaa, illat lyhenevät ja lenkkipolut kapenevat, on juoksemisesta tehtävä monipuolisempaa. Muuten ensi kesän poluilla marjanpoimijat vipeltävät ohi.

Mikä siis on se juoksemisen juju? Mikä saa minut solmimaan lenkkarin nauhat uudelleen ja uudelleen, astumaan ulos ovesta säällä kuin säällä kuluttamaan kilometrejä? No ehkä juuri se, että juokseminen on vähän kuin elämä itsessään. Joskus tunnet jalkojesi suorastaan lentävän, joskus tunnet juoksevasi tervassa. Tulee aikoja, jolloin tunnet kehittyväsi ja voimistuvasi, tulee aikoja jolloin juokset pitkiä matkoja hyvällä perusvireellä ja tulee aikoja jolloin fiilis katoaa ja tunnet itsesi lenkkarin pohjaan juuttuneeksi mutakokkareeksi. Mutta juoksemaan on päästävä. Minulle se on tapa elää, niin myötä- kuin vastamäessä.

 

[facebook_like_button]

Työnnä se kokkoon (22.6.2016)

Kohta pistetään risut palamaan. Kokot syttyvät järvien rannoilla ja ihmiset kerääntyvät niiden ympärille tuijottamaan vangitsevia liekkejä, jotka muuttuvat ohuiksi sauhuvanoiksi matkalla tummalle taivaalle. Nyt jos koskaan on oikea hetki päästä eroon kaikesta vanhasta, turhasta, kahlitsevasta ja ärsyttävästä.

Juhannuskokko symboloi itsessään jo kaikkea turhaa. Se on rakennettu vanhasta jätteestä ja ylimääräisestä kamasta. Pohjalla on vuotava vene, päällä rikki mennyt tuoli, reunoilla laudanpätkiä saunaremontista. Kokkoon tungetaan pihalta haravoidut oksat ja viime kesän krokettipeli, se joka pilasi monta viikonloppua perherauhaa. Mikä tahansa, mikä palaa, joutaa kokkoon. Mikä tahansa, mikä ärsyttää nurkissa, työnnä se kokkoon! Isäni käräytti kerran juhannuskokossa kulmakarvansa ja pari senttiä etummaista tukkaa. Ne olivat ilmeisesti sinä kesänä turhia.

Turhuuden ja turhan taakan polttaminen on puhdistavaa ja terapeuttista. Se on lopullista ja pysyvää, sillä kun liekit ovat nuolleet ravintonsa loppuun, ei jäljelle jää mitään. Vain kasa tuhkaa, mikä sekin hyvällä tuulella nousee taivaalle. Kuinka hieno tapa sanoa hyvästi, vetää savua syvään henkeen ja puhaltaa ulos pelkkää ilmaa. Hyvästi vanha, tervehdys uusi.

Aivan kaikkea ei kokkoon voi kuitenkaan työntää. Ei ärsyttäviä sukulaisia, ei pomoa eikä naapurin kissaa. Eivätkä monet polttamista odottavat asiat ole välttämättä konkreettisia esineitä. Kivuliaat ihmissuhteet, pelot, ikävät muistot, pahat tavat ja mokat olisi upeaa heittää liekkeihin, mutta miten? Avuksi täytyy ottaa jonkinlainen hörhö mielikuvaharjoitus tai symboliikka. Tee rasittavista tunteista käsilläsi pallo ja heitä se kokkoon.  Anna grillissä jo kerran hiiltyneelle makkaralle uusi nimi ja heitä se kokkoon. Kerää kasa käpyjä, viskaa ne liekkeihin ja huuda siitäs sait!

Eikä ihan kaikkea voi kokossa polttaa, ei edes mielikuvatasolla. Sanonnan mukaan totuus ei pala tulessakaan. Jotkut asiat on vain kestettävä, säilytettävä, hyväksyttävä ja raahattava mukana. Onneksi yöttömässä kesäyössä on paljon toivoa. Siinä on puhtautta, odotusta, lempeyttä, lämpöä ja lempeä. Jo pelkästään se riittää onnen vakuudeksi. Ja se, että voit käyttää ajatusta juhannuskokosta koko loppuvuoden. Mikä tai kuka sitten ärsyttääkin, voit aina sanoa: Työnnä se vaikka kokkoon.

 

[facebook_like_button]

UUSI! Kolumni julkaistu

[facebook_like_button]

UUSI! Johannan kanssa ilmestynyt

Satama tekee hyvää!

Päätimme kääriä hihat ja jalkauduimme tunniksi Forssan keskustaan ja siivosimme torin alueen roskista. Tempauksemme oli osa Vorssa Fiiniksi -talkoita.

[facebook_like_button]

Mainossatama kuuluu maan menestyneimpien yritysten joukkoon

Mainossatama kuuluu maan menestyneimpien yritysten joukkoon. Siitä olemme saaneet Kauppalehden Menestyjä-sertifikaatin.

[facebook_like_button]